Tmi Katariina Uurto

Homeopatiaa ihmisille ja eläimille

ELÄINTEN HOMEOPAATTINEN HOITO

Artikkelit

 

KROONISTEN SAIRAUKSIEN HOITO HOMEOPATIALLA

Kroonisten tautien hoito homeopatialla vaatii aina käyntiä ammattihomeopaatilla. Paras tapa on saada vahvistus diagnoosista ensin eläinlääkäriltä ja sen jälkeen tehdä päätös hoidetaanko eläintä allopaattisesti vai homeopaattisesti vai kenties molemmin tavoin.

 

Homeopatiassa krooniset sairaudet katsotaan syntyvän miasmojen pohjalta, jotka lyhyesti ilmaistuna tarkoittavat hankittua taipumusta sairastua johonkin tautiin tai perinnöllistä alttiutta. Sairastumisherkkyyttä ylläpitävät lukuisat virus tai bakteeritartunnat, kemikaalit, allopaattisten lääkkeiden käyttö (ns. tukahdutus hoidot: antibiootit, kortisoni, psyykelääkkeet), ulkoiset tekijät, stressi, elintavat, toistuvat rokotukset, suvussa kulkevat sairaudet jne. Kaikki nämä häiritsevät elinvoimaa ja pitkällä juoksulla heikentävät sitä niin, että yksilö sairastuu.

 

Homeopatiassa yksilö hoidetaan kaikilla tasoilla: niin henkisellä kuin fyysisellä. Eläin hoidetaan näin ollen kokonaisuutena ottaen huomioon kaikki oireet olivatpa ne missä ja millä tasolla hyvänsä. Tämä on ainut tapa hoitaa eläin pysyvästi terveeksi. Homeopatiassa katsotaan, että lääketieteellinen hoito (=allopaattinen) hoitaa vain näkyvät oireet pois, jolloin tuudittaudutaan, että tauti on voitettu tai latenssissa vaiheessa. Oireet pysyvät poissa niin kauan, kun lääkitystä jatketaan, mutta kun lääkitys lopetetaan oireet tuleva takaisin usein yhä voimakkaimpina ja pahentuneina. Tämä huomataan hyvin esim. ihotautien hoidossa kortisonilla. Kun kortisonikuuri loppuu palaa ihottuma pahempana. Tosiasiassa tauti jatkaa kulkuaan yhä lähemmäs kriittisiä elimiä, vaikka ulkoista merkkiä tässä tapauksessa iho-oiretta ei havaita. Tukahdutettu ihoreaktio muuttaa taudin lopulta astmaksi. (Kiinalaisessa lääketieteessä keuhkot ja iho ovat samaa elementtiä). Oma homeopatian opettajani on verrannut osuvasti lääketiedettä autolla ajamiseen: Kun merkkivalo ilmoittaa, että moottori on ylikuumentunut laittaa länsimainen lääketiede laastarin valon päälle ja jatkaa ajamista tunnetuin seurauksin.

 

Rokotus hyvä vai paha?

Rokotuksilla on saatu paljon hyvää aikaiseksi, kieltämättä, mutta enenevässä määrin on myös huomattu rokotuksista aiheutuvia haittavaikutuksia. Näyttelykissat tai -koirat saavat maassamme elinaikanaan toistakymmentä rokotusta ja mikä huolestuttavampaa, että ne usein ovat ns. yhdistelmärokotuksia. Moninkertainen hyökkäys immuniteettia vastaan yhdellä kerralla. On myös muistettava, että rokotteet usein sisältävät adjuvanttiaineita mm. alumiinia (hermomyrkky) ja spermisidejä säilöntäaineita mm. fenolia, formaldehydiä ja fenoksietanolia (jäänesto) sekä kasvatusalustasta siirtyviä vieraita proteiineja, jopa viruksia. Elimistö voi myös oireilla näiden aineiden vuoksi.

 

Miksi homeopaatit huolestuvat rokotuksista?

Vastaanotollani olen törmännyt liian usein rokotusta seuranneeseen sairastumiseen. Usein näissä tapauksissa on kyse juuri kroonisista tiloista. Oma kissani sairastui Tricat- rokotteesta krooniseen silmätulehdukseen. (Unohdin kiireessä antaa rokotusvaurioita vastustavaa homeopaattista ainetta). Kissani hoidin kuntoon lopulta homeopatialla täysin oireettomaksi. (Hävettää homeopaattina sanoa, että kissani sai useamman antibioottikuurin , mutta mikään antibioottikuuri ei tuonut paranemista kuin vain viikoksi tai kahdeksi kerrallaan.) Tyypillinen esimerkki pieni muotoisesta rokotusvauriosta!

 

Tarkastelkaamme lähemmin sairastumista, vaikka flunssaan. Reitti viruksilla yksilöön on kitarisat, nielurisat ja imurauhaset ennen verenkiertoa. Näin virukset pääsevät maksaan, pernaan, kateenkorvaan ja luuytimeen. Em. vastaavat elimistön immuunipuolustuksesta. Kun elimistö on tunnistanut vierasaineet (virukset) alkaa välittömästi immuunipuolustus toimia muodostaen virukselle vasta-aineita ja siirtävät ne verenkiertoon. Oireina nuhaa, aivastusta ja lämmön nousua. Oireet ovat kehon kieli siitä, että oma immuniteetti on jo viruksen kimpussa ja virus yritetään kuljettaa mahdollisimman tehokkaasti ulos kehosta, siis samaa tietä kun se on elimistöön tullutkin, limakalvojen kautta. Näin sen täytyy mennäkin, jos halutaan täydellinen paraneminen flunssasta. Paraneminen tapahtuu aina sisältä ulos päin. Rokote (tässä tapauksessa flunssarokote), joka annetaan suoraan verenkiertoon ei saa koko immuunipuolustus- järjestelmää töihin, ainoastaan vasta-aineet alkavat reagoida. Näin nämä virukset voivat jäädä pitkiksikin ajoiksi elimistöön. Tässä syy miksi rokotus voi tukahduttaa kissan tai koiran immuunipuolustuksen.

 

Rokottaminen "elävillä" taudinaiheuttajilla on pahin isku immuunipuolustukselle. Pieni pentu, jonka oma immuniteetti ei ole kypsynyt vastaanottamaan vierasaineosia on kovilla näissä rokotuksissa ja liian usein rokotuksia seuraa flunssan kaltaiset oireet, patit, hengenahdistuskohtaukset tai kutiava ihottuma tms. Pahinta vielä, että nämä riesat tahtovat ns. jäädä päälle ja kroonisoitua. Onneksi elimistöä voidaan myös tukea kestämään "rokotusshokki" homeopaattisilla aineilla.

Pahimmillaan, kun immuunipuolustus epäonnistuu erottamaan vieraat solut omista seuraa autoimmuunisairaudet (krooniset sairaudet), reuma, leukemia, syöpä jne.

 

SYÖPÄ kaiken loppu vai eikö sittenkään?

Esimerkiksi kissalla kasvaimet ovat suurelta osin pahanlaatuisia ja allopaattinen hoito on tällöin sädetystä ja sytostaatteja. Nämä hoidot ovat rankkoja niin ihmiselle kuin eläimellekin. Karvanlähtö, oksentaminen, suutulehdus, kuiva suu, huonovointisuus, anemia ja uupumus, immuniteetin menetys seuraavat näitä hoitoja. Kuitenkin usein syövän kasvun hidastuminen solumyrkyillä hyvän alun jälkeen saattaa palata takaisin rajumpana kasvuna.

 

Voiko homeopatialla auttaa syöpään sairastunutta eläintä?

Homeopatialla vahvistetaan eläimen vitaalivoimaa syöpää vastaan. Parasta näissä homeopaattisissa viimevaiheen palliatiivisissa hoidoissa on se , että eläimen elämänlaatu on parantunut huomattavasti. Vetääntyneestä syömättömästä eläimestä on tullut seurallinen, puolensa pitävä ja hyvän ruokahalun omaava leikkisä, jolla ei tyypillistä kipukäyttäytymistä ole havaittu.