Homeopatiaa kissoille - Artikkelit

KROONISTEN SAIRAUKSIEN HOITO HOMEOPATIALLA

Kroonisten tautien hoito homeopatialla vaatii aina käyntiä ammattihomeopaatilla. Paras tapa on saada vahvistus diagnoosista ensin eläinlääkäriltä ja sen jälkeen tehdä päätös hoidetaanko kissaa allopaattisesti vai homeopaattisesti vai kentien molemmin tavoin.

Homeopatiassa krooniset sairaudet katsotaan syntyvän miasmojen pohjalta, jotka lyhyesti ilmaistuna tarkoittavat hankittua taipumusta sairastua johonkin tautiin tai perinnöllistä alttiutta. Sairastumisherkkyyttä ylläpitävät lukuisat virus tai bakteeritartunnat, kemikaalit, allopaattisten lääkkeiden käyttö (ns. tukahdutus hoidot: antibiootit, kortisoni, psyykelääkkeet), ulkoiset tekijät, stressi, elintavat, toistuvat rokotukset, suvussa kulkevat sairaudet jne. Kaikki nämä häiritsevät elinvoimaa ja pitkällä juoksulla heikentävät sitä niin, että yksilö sairastuu.

Homeopatiassa yksilö hoidetaan kaikilla tasoilla: niin henkisellä kuin fyysisellä. Eläin hoidetaan näin ollen kokonaisuutena ottaen huomioon kaikki oireet olivatpa ne missä ja millä tasolla hyvänsä. Tämä on ainut tapa hoitaa eläin pysyvästi terveeksi. Homeopatiassa katsotaan, että lääketieteellinen hoito (=allopaattinen) hoitaa vain näkyvät oireet pois, jolloin tuudittaudutaan, että tauti on voitettu tai latensissa vaiheessa. Oireet pysyvät poissa niin kauan, kun lääkitystä jatketaan, mutta kun lääkitys lopetetaan oireet tuleva takaisin usein yhä voimakkaimpina ja pahentuneina. Tämä huomataan hyvin esim. ihotautien hoidossa kortisonilla. Kun kortisonikuuri loppuu palaa ihottuma pahempana. Tosiasiassa tauti jatkaa kulkuaan yhä lähemmäs kriittisiä elimiä, vaikka ulkoista merkkiä tässä tapauksessa iho-oiretta ei havaita. Tukahdutettu ihoreaktio muuttaa taudin lopulta astmaksi.(Kiinalaisessa lääketieteessä keuhkot ja iho ovat samaa elementtiä). Oma homeopatian opettajani on verrannut osuvasti lääketiedettä autolla ajamiseen: Kun merkkivalo ilmoittaa, että moottori on ylikuumentunut laittaa länsimainen lääketiede laastarin valon päälle ja jatkaa ajamista tunnetuin seurauksin.

Rokotus hyvä vai paha?

Rokotuksilla on saatu paljon hyvää aikaiseksi, kieltämättä, mutta enenevässä määrin on myös huomattu rokotuksista aiheutuvia haitavaikutuksia. Näyttelykissat saavat maassamme elinaikanaan toistakymmentä rokotusta ja mikä huolestuttavampaa, että ne usein ovat ns. yhdistelmärokotuksia. Moninkertainen hyökkäys immuniteettia vastaan yhdellä kerralla. On myös muistettava, että rokotteet usein sisältävät adjuvanttiaineita mm. alumiinia (hermomyrkky) ja spermisidejä säilöntäaineita mm. fenolia, formaldehydiä ja fenoksietanolia (jäänesto) sekä kasvatusalustasta siirtyviä vieraita proteiineja, jopa viruksia. Elimistö voi myös oireilla näiden aineiden vuoksi.

Miksi homeopaatit huolestuvat rokotuksista?
Vastaanotollani olen törmännyt liian usein rokotusta seuranneeseen sairastumiseen. Usein näissä tapauksissa on kyse juuri kroonisista tiloista. Oma kissani sairastui Tricat- rokotteesta krooniseen silmätulehdukseen.(Unohdin kiireessä antaa rokotusvaurioita vastustavaa homeopaattista ainetta). Kissani hoidin kuntoon lopulta homeopatialla täysin oireettomaksi. (Hävettää homeopaattina sanoa, että kissani sai useamman antibioottikuurin , mutta mikään antibioottikuuri ei tuonut paranemista kuin vain viikoksi tai kahdeksi kerrallaan.) Tyypillinen esimerkki pieni muotoisesta rokotusvauriosta!

Tarkastelkaamme lähemmin sairastumista, vaikka flunssaan. Reitti viruksilla yksilöön on kitarisat, nielurisat ja imurauhaset ennen verenkiertoa. Näin virukset pääsevät maksaan, pernaan, kateenkorvaan ja luuytimeen. Em. vastaavat elimistön immuunipuolustuksesta. Kun elimistö on tunnistanut vierasaineet (virukset) alkaa välittömästi immunipuolustus toimia muodostaen virukselle vasta-aineita ja siirtävät ne verenkiertoon. Oireina nuhaa, aivastusta ja lämmön nousua. Oireet ovat kehon kieli siitä, että oma immuniteetti on jo viruksen kimpussa ja virus yritetään kuljettaa mahdollisimman tehokkaasti ulos kehosta, siis samaa tietä kun se on elimistöön tullutkin, limakalvojen kautta. Näin sen täytyy mennäkin, jos halutaan täydellinen paraneminen flunssasta. Paraneminen tapahtuu aina sisältä ulos päin. Rokote (tässä tapauksessa flunssarokote), joka annetaan suoraan verenkiertoon ei saa koko immuunipuolustus- järjestelmää töihin, ainoastaan vasta-aineet alkavat reagoida. Näin nämä virukset voivat jäädä pitkiksikin ajoiksi elimistöön. Tässä syy miksi rokotus voi tukahduttaa kissan immuunipuolustuksen.

Rokottaminen "elävillä" taudinaiheuttajilla on pahin isku immunipuolustukselle. Pieni pentu, jonka oma immuniteetti ei ole kypsynyt vastaanottamaan vierasaineosia on kovilla näissä rokotuksissa ja liian usein rokotuksia seuraa flunssan kaltaiset oireet, patit, hengenahdistuskohtaukset tai kutiava ihottuma tms. Pahinta vielä, että nämä riesat tahtovat ns. jäädä päälle ja kroonisoitua. Onneksi elimistöä voidaan myös tukea kestämään "rokotusshokki" homeopaattisilla aineilla.
Pahimmillaan, kun immuunipuolustus epäonnistuu erottamaan vieraat solut omista seuraa autoimmuunisairaudet (krooniset sairaudet), reuma, leukemia, syöpä jne.

SYÖPÄ kaiken loppu vai eikö sittenkään?

Kissalla kasvaimet ovat suurelta osin pahanlaatuisia ja allopaattinen hoito on tällöin sädetystä ja sytostaatteja. Nämä hoidot ovat rankkoja niin ihmiselle kuin eläimellekin. Karvanlähtö, oksentaminen, suutulehdus, kuiva suu, huonovointisuus, anemia ja uupumus, immuniteetin menetys seuraavat näitä hoitoja. Kuitenkin usein syövän kasvun hidastuminen solumyrkyillä hyvän alun jälkeen saattaa palata takaisin rajumpana kasvuna.

Voiko homeopatialla auttaa syöpään sairastunutta eläintä?
Homeopatialla vahvistetaan eläimen vitaalivoimaa syöpää vastaan, tarkoituksena ajaa vieras organismi ulos kehosta. Pitkälle edenneissä syövissä ennuste huononee merkittävästi. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että jos kasvain on herneen kokoinen tai pienempi on ennuste kohtalaisen hyvä. Laajalle levinneeseen syöpään ei homeopatiakaan pysty. Mutta sillä voidaan saada näissäkin vaikeissa tapauksissa tuskatonta lisäaikaa. Itselläni on kokemusta kissoista, joille saatu lisäaika on ollut vaikeissa tapauksissa 4 - 5 kk (kun eläinlääkäri on antanut arvion viikosta yhteen kuukauteen!). Parasta näissä homeopaattisissa viimevaiheen palliatiivisissa hoidoissa on se , että kissan elämänlaatu on parantunut huomattavasti. Vetääntyneestä syömättömästä kissasta on tullut seurallinen, puolensa pitävä ja hyvän ruokahalun omaava leikkisä kissa, jolla ei tyypillistä kipukäyttäytymistä ole havaittu (ylemmääräinen kehräys, vetääntyminen, kosketusarkuus, levottomuus, agressiivisuus jne…) kasvattajan tai eläinlääkärinkään kertoman mukaan.

Omistajan on aina tarkoin harkittava mitä tekee: lopetuspäätös (=armomurha, onko murha armelias?) vai kunniakas tuskaton loppu omassa tutussa kodissa, jossa elinkumppanit saavat hyvästellä oman kaverinsa, kun se aika on. Muistettakoon, että myös eläimet surevat ja niidenkin on annettava surra, jotteivät ne sairastu surusta kroonisiin tauteihin. Itse olen vakuuttunut ja kiitollinen, että Luoja on suonut homeopatian mahdollisuuden yhtenä todella varteenotettavista vaihtoehdoista niin kroonisissa kuin akuuteissakin sairaustiloissa.

KISSOJEN HOMEOPAATTINEN ENSIAPU

Toimita vaikeasti sairastunut tai loukkaantunut eläin heti lääkäriin. Lievemmissä tapauksissa ja tarvittaessa tai odotellessa pääsyä lääkäriin voit jouduttaa paranemista seuraavasti:

Putoamiset
Anna avuksi ARNICAA. Arnica vähentää verenvuotoa ja turvotusta ja näin edesauttaa toipumista nopeuttamalla sitä huomattavasti. Arnica tarvitseva kissa haluaa olla rauhassa eikä anna koskettaa itseään. Kissa on kivusta suunniltaan. Luunmurtumissa annetaan CALC-P ja SYMPHYTUMIA vuorotellen.

Ovenväliin jäänyt tassu tai häntä Ensiapuna HYPERICUM ja ARNICA.

Hyönteisten pistot
APIS auttaa turvotukseen ja kipuun. Apis eläin on janoton ja väliinpitämätön. Viileä lievittää sitä. Puremakohta on kipeä, hiukan punertava ja kissa aristelee sitä. Kissa voi haluta maitoa. Jos puremakohta sinertää ja kissa haluaa olla viileässä voidaan sille antaa LACHESISTA.

Käärmeen pistot
Kissalle voidaan antaa LEDUMIA (vaalea turvotus), LACHESISTA (sinertävä turvotus), VIPERAA (sini-musta turvotus) tai BELLADONNAA ( punainen, tykyttävä turvotus, kissalla tuijottava katse, pupillit laajat). Toimita kuitenkin eläin vielä lääkäriin tarkastukseen.

Ruokamyrkytys
Jos kissa oksentelee ja ripuloi pahanhajuisesti. Eläin on levoton ja juo usein vettä pieniä määriä kerrallaan annetaan sille ARSENICUM ALBUMIA. Tyypillinen tällainen tila syntyy kun eläin syö kauan lämpimässä ollutta ruokaa tai pitkään seisonutta vettä varsinkin kesällä.

Haavat
Puhdista haavat haavanpuhdistus aineella tai juoksevalla vedellä, jos muuta ei ole saatavilla. CALENDULA nopeuttaa paranemista. ARNICA auttaa terävien esineiden aiheuttamiin haavoihin ja vähentää kivun tunnetta ja turvotusta. STAPHYSAGRIA toimii hyvin viiltohaavoihin myös leikkauksen jälkeen. Käpälän ja hännän haavoihin auttaa myös HYPERICUM lievittäen tehokkaasti hermoalueella olevaa kipua.

Hyvä ohje on antaa kaksi annosta homeopaattista lääkettä tunnin välein ja katsoa sitten jatkohoito yhdessä homeopaatin tai lääkärin kanssa riippuen vamman vakavuudesta ja eläimen tilasta.

HOMEOPATIA APUNA SYNNYTYKSESSÄ

Homeopatia ei korvaa lääkäriä, mutta silloin, kun hätä on suurin ja lääkäriin ei heti pääse voi ottaa avukseen homeopatian säästääkseen rakkaimpaansa suurimmilta kärsimyksiltä.

Tulevaa emoa voidaan auttaa vahvistamalla kohtua Caulophyllum C 12. Edellisen lisäksi voidaan antaa vuorotellen Calcarea phosphoricaa C 6. Calc-p edistää emon kykyä käyttää hyväksi kalsiumia luun ja maidon muodostamisessa ja sillä estetään luuston kasvuhäiriöitä. Olisi hyvä antaa ylimääräinen kalsium lisä (aineellisena aineena) noin 2-3 viikkoa ennen synnytystä sekä synnytyksen jälkeen imetysvaiheessa.

Jos emo jännittää synnytystä voidaan siihen antaa Gelsium tai Pulsatillaa. Jos emo taas on kauhuissaan tai agressiivinen, varsinkin jos pentu osittain ulkona peräpäästä ja emo juoksee ympäriinsä on silloin parasta antaa sille Aconitum D tai C 30, jolla tilanne rauhoittuu ja synnytys voi jatkua.

Jos synnytys ei ole vielä alkanut voidaan antaa Arnica D 12, joka 6 tai joka 12 tunti viimeisenä päivänä ennen h-hetkeä. Arnica helpottaa synnytystä, vähentää tulehdusriskiä ja vähentää verenvuotoa synnytyksen yhteydessä.

Mikäli supistukset ovat alkaneet, mutteivät tuota tulosta( supistukset liian mietoja) voidaan emoa auttaa Caulophyllumilla, mutta nyt korkeammalla potensilla C 30. Mikäli supistuksia ei kuulu ollenkaan voidaan kokeilla Secalea. Myös mahdollinen kalsiumin imeytymishäiriö/puutos on suljettava pois.(Kohtu tarvitsee supistuakseen kalsiumia). Mikäli nämä eivät auta on emo usein leikattava.

Runsasta verenvuotoa synnytyksessä estetään antamalla kesken synnytystäkin Arnicaa tai Phosphorusta. Jos jälkeiset eivät tahdo tulla annetaan emolle Secalea, joka stimuloi istukan ulos. Belladonnaa tulisi käyttää, jos jälkeiset jäävät ja kohtu uhkaa tulehtua. Tietysti jokainen tässä vaiheessa hakeutuu myös eläinlääkäriin kissansa kanssa.
Mitäpä tehdään, jos synnytyksen jälkeen ilmenee ongelmia? Emo, joka viis veisaa jälkikasvustaan, pyrkii kaikin keinoin toisaalle. Tällaiselle kissalle olisi hyvä antaa pari annosta Sepiaa. Toinen äärimmäisyys on emo, joka rakastaa pentujaan niin paljon, että nuolee ne puhki tai kuljettaa pentuja vähän väliä paikasta toiseen. Tällainen yksilö taas tarvitsee Pulsatillaa, joka hillitsee ylihoivaamista.

Maito-ongelmia? Jos taasen emolta ehtyy maito niin sille voidaan antaa Urtica Urens D 30.- Asafoetidaa käytetään, jos maidontuotanto käynnistyy myöhässä ja sitten pienenee pian. Maitorauhaset ovat myös usein turvonneet. Nämä yksilöt ovat hyvin herkkiä emoja. - Calc-c emo on raskasrakenteinen, hidas ja pullea rintainen, mutta tuottaa vain vähän maitoa. - Pulsatilla emo on herkkä, silitystä kaipaava yksilö, jonka nisät ovat turvoksissa ja kipeät. Emo huutaa, kun pentu yrittää imeä. Maidontuotto on hyvin niukkaa.
Tässä nämä yleisimmin käytetyt maitoaineet ovat, toki muitakin on.

Mistä asiasta haluaisit minun kirjoittavan homeopatian tiimoilta??? Laita viestiä vieraskirjaani!
Katariina