Homeopatiaa kissoille

HOMEOPATIA (homoios pathos= samankaltainen vaiva)

Homeopatia on yli 200 vuotta vanha hoitomenetelmä, jonka perustajana pidetään saksalaista lääkäriä Samuel Hahnemannia ( 1755-1843). Homeopatian perusperiaate on similia-prinsiippi: Aineellinen aine, joka terveessä ihmisessä aiheuttaa tiettyjä oireita, parantaa nämä samat oireet sairastuneella ihmisellä vastaavana homeopaattisena aineena. Esim. nokkonen aiheuttaa nokkosrokkoa. Homeopaattista nokkosta Urtica urens käytetäänkin mm. nokkosrokon kaltaiseen ihottumaan.

Homeopaattiset valmisteet valmistetaan standardisoidun farmacopean HAB:n nukaan noudattaen GMP(good manufacturing practice) ja GLP (good laboratory practice) sääntöjä, joilla taataan valmisteen puhtaus ja hygieeninen taso. Suomessa lääkelaitos valvoo homeopaatisia valmisteita. Homeopatiassa ei käytetä eläinkokeita. Valmisteet testataan aina vapaaehtoisilla ja terveillä ihmisillä. Homeopaattisten valmisteiden raaka-aineet saadaan luonnosta: kasveista, mineraaleista, alkuaineista ja eläineritteistä kuten esim. ampiaisen myrkky. Homeopaattiset aineet valmistetaan laimentamalla alkutinktuuraa / alkusubstanssia vesialkoholiliukseen tavallisimmin suhteessa 1:10 tai 1:100, ns. D ja C potenssit. Potenssointi tapahtuu ravistelun ja laimentamisen yhteydessä. Homeopaattisilla valmisteilla ei ole sivuvaikutuksia. Tällä hetkellä ehkä eniten huomiota saanut hypoteesi on homeopatian vaikutusmekanismista on oletus, että aineen laimennoksen ja potensoinnin seurauksena alkuperäisaineen informaatio välittyy sähkömagneettisessa, energeettisessä, muodossa veteen, joka näin toimii välittäjäaineena ns. vesimuistin taltioijana alkuperäisaineen sisältämälle spesifiselle informaatiolle.

Homeopatialla hoidetaan kaikkia sairauksia niin akuutteja kuin kroonisia. Toivottavaa olisi, että ensin potilasta hoidettaisiin lempeämmillä aineilla kuten homeopatialla, ja vasta jos se ei auta siirrytään kemialliseen lääkitykseen. Usein käytännössä olen törmännyt juuri toisin päin olevaan asetelmaan: Homeopatiaan turvaudutaan viimeisenä oljenkortena, kun kemialliset lääkket eivät auttaneetkaan vaan tautitila uusii. No hyvä edes näin, mutta usen potilas on saanut kärsiä liikaa.

Homeopatia ei auta silloin jos tarvitaan kirurgisia toimenpiteitä. Lasin siru jalassa ei parane ennen kuin se on mekaanisesti poistettu. Jälkiseuraamuksiin voidaankin sitten puuttua myös homeopaattisesti esim. tulehtuneet mätivät haavat. Homeopatia ei myöskään korvaa elimistön puutostiloja esim. raudan puute, joka korjaantuu vain syömällä rautapitoisia elintarvikkeita tai rautatabletteja. Mikäli on kyse imeytymishäiriöstä tai elimistön virheellisestä tai vajaavasta funktiosta ovat nämä vaivat kylläkin taas hoidettavissa homeopaattisesti.

Usein olen kuullut, että henkilö yritti antaa kissalleen homeopaattista aineta eikä se auttanut vaikka saman pesueen toinen poikanen sillä parantukin. - Juuri siinä se onkin! Mikä auttaa yhdellä ei auta toisella. Homeopatia toimii huonosti, jos homeopaattinen valmiste on väärin valittu! Homeopaattiset valmisteet valitaan aina yksilöllisten oireiden avulla. Jos ajattelet vaikka flunssaa. Toisella kissalla nenä on tukossa aamulla ja vuotaa solkenaan päivällä. Jollain toisella vuotaa myös silmät aivastelun lisäksi. Ensimmäinen näistä paranee Nux-v aineella, jälkimmäinen ei parane sillä, koska sen oireet viittaavat taas Allenium cepa- oireisiin, jolla aineella se myös paranee. (Näitä homeopaattisia aineita me homeopaatit tankkaamme päähämme ainakin 3 vuotta!)

Homeopatia toimii huonosti myös jos on olemassa mekaaninen este esim. homepöly. Homeopaattinen aine häviää usein synteettiselle kemialliselle lääkkeelle esim. sytostaatit, kortisoni tai pitkät hormonihoidot. - Kortisonia käytetään mm. ihosairasuksien hoitoon. Kortisoni on hyvä lääke, kun se on hyvin perusteltu, muttei mielestäni ensimmäinen lääke ihottumaan, vaikka valitettavasti ehkä aina muuta lääkettä ei ole antaa tai muuta apua ei ole saatavilla. Kortisoni vie oireet pois, jolloin tuudittaudutaan siihen, että tauti on voitettu. Mutta usein, liian usein, huomataan kun kortisonikuuri loppuu niin oireet palaavat takaisin vielä voimakkaampina eli tauti jatkaa etenemistään kehon sisällä, vaikka kortisoni on peitonnut näkyvät oireet pois iholta. Näitä potilaita on ollut minulla useita.